Yleinen

PS Kemin pojat leirillä Lutonissa osa 1

15.12.2013, pskemi

Englannin Conference Leagueta pelaava Luton Town Fc oli esittänyt valmentajamme Tommy Taylorin kautta, että kolme meidän sopivaksi katsomaamme pelaajaa voi tulla viikoksi treenaamaan Lutoniin.

Lähtijöiksi valikoitui Valtteri Vainionpää, Jimmy Vettainen ja Felix Gustavsson. Pojathan ottivat toki kutsun innolla vastaan, kun kotikaupungin harjoitusoloja ei voi vielä kehua, ennenkuin uusi Arina Areena valmistuu myöhemmin tässä kuussa. Lutonista annettiin ymmärtää, että Ps Kemin pelaajia voi jatkossakin osallistua heidän leireilleen haistelemaan ammattilaisuuden tuulia. Mikä on tietenkin loistava mahdollisuus meidän pelaajille päästä kokeilemaan omia kykyjä.

”The Hatters”, joka on perustettu vuonna 1885 on hyvässä nosteessa
sarjassaan kakkosena ja vuodet 82-90 Englannin korkeimmalla sarjatasolla pelannut ja vuonna 1988 liigacupin voittanut seura on nyt kova ehdokas nousemaan. Managerina toimii nyt entinen Taylorin pelikaveri John Still. Joukkue kerää kotiotteluihinsa keskimäärin yli 6000 katsojaa n. 10000 ihmistä vetävälle Kenilworth Roadin stadionille, jonka epävirallinen katsojaennätys on kuitenkin niinkin hurja vuodelta 1959 kuin 30 069.

Matkaan lähdettiin jo ennen kukonlaulua sunnuntaina 8.12. Kiristyvä pakkanen tuntui luissa ja ytimissä ja jälkeenpäin kuultiinkin, että oltiin päästy pakoon tämän talven ennätyspakkasia.

Oulusta Helsingin kautta matka jatkui lentäjien ammattislangia lainaten, ”ilmojen vinttikoiralla” Lontoon Heathrown kentälle, jossa Mr. Taylor odotteli matkaajia, valmiina viemään meidät Lutoniin. Kentällä oli myös viime kesän pskemiläinen Marvin Torvic, jolle Tommy oli myös järkännyt näyttöpaikan Lutonin mukana.

Maanantaina ensimmäissä treeneissä Lutonin väliaikaisessa harjoituskeskuksessa otettiin heti ns. luulot pois. Treenipeli oli välillä aika kovaotteista ja Suomen sarjaotteluissa olisi kortit viuhuneet. Mukana oli muitakin näyttöpaikan saaneita, joten vauhti ja yritys oli sen mukainen. Tommyn kanssa seurattiin treenit kokonaisuudessaan ja Taylor olikin tyyväinen meidän poikien esitykseen, kun ottaa huomioon., että viimeisestä kunnon pallollisesta treenistä on jo pari kuukautta.


Maanantaipäivä treeni Lutonissa.


Itse harjoituskeskus, vaikkakin jo suht. iäkäs ja kohta väistymässä uuden tieltä sai suomalaisen jalkapalloihmisen haaveilemaan, että koskakohan meillä olisi mahdolklisuuksia vastaavaan? Samassa paikassa oli pelaajien ja seuran urheilutoiminnan kannalta kaikki välttämätön.

Mm. useat pukukopit, kuntosali, lääkintähuoltotilat, ruokasali, seuran valmentajien toimistot, mediahuone, biljardi. Pelaajat söivätkin heti treeniin jälkeen terveellisesti, jotta palautuminen lähtee kunnolla käyntiin. Nyt kun puhutaan tosiaankin Englannin viidennestä sarjatasosta, niin voi ihmetellä henkilökunta määriäkin. Manageri ja 2 apuvalmentajaa, kuntolvalmentaja, fysioterapeutti, sekä maalivahtivalmentaja. Tämän lisäksi lukuisa määrä muita vakansseja, joista kaikista en pysynyt perillä. 🙂 Lisäksi mm. media/tilastomies, joka tutki miten ja mistä seuraavan pelin vastustaja tekee maalinsa. Kaiken kaikkiaan työntekijöitä joukkueen ympärillä oli varmaan yli kaksikymmentä ja todennäköisesti kaikkiin ei edes ehtinyt tutustua.

Mielenkiintoinen detalji liittyi tuohon maalivahtivalmentajaan, sillä hän on monivuotinen HJK:n ja muutaman muun pääkaupunkilaisjoukkueen maalivahti 80-luvulla, Jeff Wood. Jeffin ehkä ikimuistoisimpana otteluna voinee pitää legendaarista HJK:n 1-0 voittoa Liverpoolista, Jeff oli kuin muuri maalillaan. Jeff muisteli lämmöllä myös pelejä Kepsiä vastaan ja lähetti vielä Hiskille erikseen terveisiä. 🙂

Valmentajien toimisto, oikealla Jeff Wood, takana apumanageri Terry Harris ja vasemmalla meiän Tommy.

Tiistaina olikin sitten vuorossa tositoimet, sillä meidänkin pojat saivat pukea oranssit peliasut ylleen, kun reservien ystävyysottelussa harjoituskeskuksen kentällä vastaan asettui League Two seura Southend Unitedin ressut, joitten mukana oli kuulemma 8 edustuksen ringissä olevaa pelaajaa.

Lutonin rinki ennen peliä. Erikoisempi yksityiskohta oli, että he viettivät myös koko puoliajan kymmenminuuttisen tässä muodostelmassa.

Blogistin harmiksi Jimmy ehti jo riisua peliasunsa.


Meidän pojat, Marvin mukaan luettuina saivat paikat aloitukseen ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti molemmissa päissä, joskin ensi puoliajalla Southend oli niskan päällä vieden sen nimiinsä 0-2. Peli oli näin suomalaisin silmin katsottuna nopeatempoista ja helposti voisi verrata vähintään Ykköseen tasoltaan. Vettaisen Jimmy pärjäsi oikealla laidalla mukavasti ensimmäisen puoliajan loppupuolelle, kunnes kova tempo ja edellispäivän rankka treeni aiheutti jalkakrampin, eikä Jimmy voinut enää jatkaa, vaikka mieli olisi
tehnyt.

Valtteri kirmailee oranssipaidassa.

Valtteri Vainionpääkin pelasi hänelle oudommalla vasemman laiturin paikalla ihan hyvän puoliajan, vaikka 45 minuutilla vaihtoon tullut mies moitiskeli itsekriiittisesti pallotatsin jääneen Kemiin. 🙂

Pelin jälkeen kopissa voi jo vähän hymyillä.

Toisella puoliajalla peli jatkoi aaltoiluaan ja pääsipä Marvinkin pukkaamaan pallon maalin perukoille, mutta se tuomittiin paitsioksi. Viimeisen puoli tuntia olikin sitten Lutonin hallintaa ja tilanteita satelikin vastustajan maalille. n. 85 minuutilla keskikentällä mainioita otteita esittänyt James Wayne ei saanut hankkimaansa rankkua sisälle, mutta Lutonin lohdutusmaalin tekikin pari minsaa myöhemmin Haaparannan lahja Kemin jalkapallolle, eli Felix Gustavsson, joka kulman jälkitilanteesta kävi tuikkaamassa pallon lähietäisyydeltä etukulmasta verkon perälle ja peli sai loppunumerot 1-2. Felix pelasi muutenkin hyvän pelin. Katkoi ja raatoi jo viime kesältä tutuksi tulleeseen luotettavaan ja nöyrään tyyliinsä. Torvicin Marvinkin pärjäsi ihan mainiosti ja pelasi omalla tasollaan.

Tyytyväinen, mutta onnellinen Felix taiston tauottua.

Loppuviikko pojilla on mennyt sitten treenatessa reservien ykkösjoukkueen mukana. Keskiviikkona Valtteri joutui ottamaan vähän iisimmiin, kun pelissä kipeytynyt loppukesästä operoitu polvi rupesi vihoittelemaan. ”Bones” pääsikin Lutonin fysion käsittelyyn, joka totesi, että polven jokin tukilihas on jäänyt toimimattomaksi ja siten ei ole ihme, että polvi tuntuu kummalta. Mies lupasi lähettää Valtterille tarkat polven kuntoutusohjeet, jotta toipuminen saadaan päätökseen.

Täällä on ollut koko viikon n. + 10 C ja satanut ei ole ollenkaan, joten
treeniolosuhteet ovat olleet mitä mainioimmat

Valtteri fysion pöydällä.

Tässä kohtaa on hyvä pitää pieni breikki blogissa, sillä blogistinne lähti tässä kohtaa käymään Lontoossa musajutuissa pariksi päiväksi ja sitten parin päivän verran tulisi vierähtämään Bradfordissa Riasan Ja Bradford City Fc:n vieraana. Pojat jatkoivat treenamista Lutonissa. Näistä vähän tuonnempana. Tähän asti reissu on ollut todella mielenkiintoinen ja saatu on myös paljon uusia hyviä kontakteja.

Futisterveisin nyt jo täältä Bradfordista!

Antti


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *