Kauteen alettiin valmistautumaan Joulukuussa parilla kuntosalitreenillä ja yhdellä Junkohallihöntsällä viikossa. Miehiä oli treeneissä vaihtelevasti 4-10 ukon verran. Salitreenit meni pienellä porukallakin ihan ok, mutta pallotreeneissä tarvittiin välillä mielikuvitusta, että saatiin treenit vietyä läpi. Jouduinpa välillä olemaan itsekin mukana, että saatiin pelit pelattua, mutta joka kerta treenit vietiin asiallisesti läpi. Kerran jopa silloisella pallovastaavalla unohtui toimittaa pallot treeneihin mutta eipä hätiä mitiä, Hasse sai lainattua hallilta poistumassa olevalta koulunsa oppilaalta pallon, lupaamalla varmasti palauttaa pallon henkilökohtaisesti lainaajalle takaisin ja niin saatiin nekin treenit vietyä asiallisesti läpi. Kiitokset pallonlainaajalle vielä kertaalleen.
Tammikuussa lisättiin viikkotreeneihin toinen Junkohallivuoro. Välillä oli hallissa vähän kylmähkö, mutta riittävällä liikkeellä saatiin pidettyä tarvittava lämpö yllä. Miesvahvuudessa ei vielä tammikuussa tapahtunut muutosta, mutta tunnelinpäässä alkoi kuitenkin tämänkin osalta näkymään jo vähän valonpilkahdusta. Tekemisessä keskityttiin kuntopohjan rakentamiseen sekä Junkohallissa pyrittiin myös jo pikkaisen kehittämään taitoja ja pelillisiä ajatuksia tulevaa kesää varten.
Helmikuussa treenitahti oli sama kuin tammikuussa, mutta lisäksi tuli viikonlopuille harjoituspelit, mitkä käytännössä nostivat joukkueen viikottaiset tapahtumat 5 krt/vko. Vähäisestä miesvahvuudesta johtuen harjoitusotteluiden läpivienti oli välillä todella haastavaa. Jouduinpa yhteen peliin itsekin laittamaan varmuudeksi piilolasit silmiin ja ottamaan pelikengät mukaan, kun vaihdossa ei ollut kuin 2 ukkoa ja joista toinen oli varamoke. Onneksi kukaan ei loukkaantunut ja pojat klaarasivat ottelun ihan asiallisesti vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että vähän harmitti, kun valmentaja ei päässytkään kentälle. Ryhmään ilmaantui helmikuussa kuitenkin jo muutama ukko lisää, mikä helpotti jonkin verran tekemistä. Kokeelle tulivat myös meidän nykyiset jenkkiavut, Joey ja Christian. Lyhyen koejakson aikana tuli kyllä selväksi, että ko. ”veijareista” on meille käyttöä ja varmasti myös paljon iloa. Johtokunnan jäsenten ansiokkaiden ponnistelujen tuloksena poikien kanssa saatiin 2 vuoden ”paffit” aikaiseksi. Hyvin tehdystä työstä iso kiitos heille. 
Maaliskuussa pideltiin viikko 10 vähän lomaillessa ja tositoimiin palattiin viikolla 11. Tekemisen rytmi oli sama kuin helmikuussa. Harjoituksissa miespula pikkasen vaivasi edelleen aina loppukuulle saakka. Silti treenit saatiin vietyä kyllä ihan asiallisesti läpi. Edelleen harjoitusmatsien läpivienti oli haastavaa, vaihdossa oli 2-3 ukkoa ja kentällä tässä vaiheessa kautta 11 vielä keskenkuntoista pelaajaa. Tulihan niitä muutamia turhia loukkaantumisia, kun jouduttiin peluuttamaan väsyneitä miehiä turhan paljon.
Loppukuusta tunnelinpäästä putkahti valot sitten vihdoin ja viimein esiin. Junkohallissa treenit ja paikalla olikin yhtäkkiä 17 ukkoa. Meinasi tulla tilanpuuteongelma tällaisen miesmäärän myötä. Nyt ryhmä alkoi olla kasassa, mikä tuntui hyvältä, niin valmennuksen kuin pelaajienkin puolesta. Enää pelillisistä treeneistä puuttui vain sairastuvalla olevat pelaajat, Tommit…Torvikoski ja Siekkinen, sekä Himangan Ville. Näillä näkymin kaikki ukot palaavat sairastuvalta tositoimiin pääsiäisen jälkeen. Toivotaan, ettei kenenkään kohdalle tule enää takapakkia ja ettei uusia loukkaantumisia tule.
Oulusta olevat pelaajat ovat osallistuneet Junkohallitreeneihin, mutta eivät ole osallistuneet Kemissä pidettäviin salitreeneihin. Paanasen Emppu on ansiokkaasti juoksuttanut ja hyppyyttänyt heitä 2 krt/vko Oulussa, milloin jäähallilla ja milloin kuntosalilla.
Cup taistot takana -> Sarja-avaus edessä!
Suomen Cup on osaltamme vuonna 2012 valitettavasti ohi. Esitettiin kolme kunniakasta taistelua. Ensin kaatui mallikkaan esityksen jälkeen sarjaporrasta ylempänä pelaava rakas ”vihollinen” RoPS 4-1. Ottelusta jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis ja varmasti nosti monen pelaajan itseluottamusta ja uskallusta käyttää tulevissa peleissä omia hyvä avujaan hyödyksi. Pojat pelasivat nöyrästi sekä hyvällä asenteella ja voitto oli täysin ansaittu. Tekemämme maalit eivät olleet tuurimaaleja, vaan ihan kunnon tekomaaleja. Tässä pelissä varamokena ollut Luukkosen Juho pääsi vaihdosta kehiin, kärkimieheksi. Tuli pelin jälkeen ylpeänä kentältä pois ja tuumasi, että virheetön peli. Joku kysyi, että miten niin, johon Juho tyynenä vastasi: ”En koskenut kertaakaan palloon.” Kokonaisuutenaan jäi myös sellainen tunne, että ne ketkä olivat tulleet peliä paikan päälle katsomaan ja kotijoukkuetta kannustamaan, poistuivat hallilta tyytyväisinä ja hymyssä suin.
Toisena vastaan tuli samassa sarjassa pelaava aina vaarallinen ja vaikea GBK Kokkolasta. Varsinaisen peliajan jälkeen peli oli 0-0, vaikka meidän olisi pitänyt ratkaista peli jo varsinaisella peliajalla. Yleisöystävällisesti mentiin jatkoajalle, tehtiin kolme asiallista maalia ja päästettiin yksi pienestä herpaantumisesta omiin, jonka voi panna väsymyksen piikkiin. Peli oli ajoittain viihdyttävää ja voitto oli täysin ansaittu ja jatkoon mentiin ansaitusti tästäkin pelistä. 120 minuutin uurastus oli monelle tosi hyvä kestävyystreeni.
Arpa oli nakannut seuraavaksi vastaan liigajoukkue Pietarsaaren Jaron. Otteluun valmistautuminen oli turhankin lyhyt, kun GBK voitettiin lauantaina vasta pitkän kaavan kautta ja heti torstaina liigajoukkue Jaro asettui kentän toiselle puolelle. Ilmassa oli havaittavissa odottavaa positiivista latausta, niin pelaajien kuin kannattajienkin osalta. Itse otteluun pyrittiin valmistautumaan vanhalla kliseellä, meillä ei ole mitään hävittävää, päinvastoin, vain voitettavaa! Lähdetään pelaamaan omaa peliä. Pelipäivä koitti ja olimme eka puoliajan jälkeen ansaitussa 2-0 -johdossa ja pelikin rullasi ihan kivasti. Koitti toinen jakso ja Jaro teki puolestaan kaksi maalia, ja niin mentiin taas jatkoajalle. Viimeistään jatkoajalla olisimme ansainneet voiton. Jatkoajalla ei päästetty maalia eikä itse tehty maalia, niin mentiin pilkkukisaan. Pilkkukisa on aina arvoituksellinen, niin kuin nytkin -> 10 ampujaa joista 5 teki maalin. Hatunnosto niille pelaajille ketkä uskaltautuivat joukkueemme puolesta ampumaan pilkut. Juholta kaksi huikeaa torjuntaa, valitettavasti ne eivät tällä kertaa vaan riittäneet. Saimme pelissä kiitettävää kannustusta kannattajilta, mikä varmasti edesauttoi pelaamistamme ja tuntui varmasti pelaajista mukavalta. Pojat taistelivat sekä pelasivatkin tosi mallikkaan pelin ja hallitsivat 120 minuutista 90 minuuttia. Palkintoa ei valitettavasti ihan saatu, mutta laulukuoroon lähdettiin saappaat jalassa sekä rinta rottingilla. Uskon, että pelistä jäi tulevaisuutta ajatellen paljon positiivista latausta, niin pelaajille kuin kannattajillekin. Henkilökohtaisesti tappio harmittaa ennen kaikkea pelaajien ja kannattajien puolesta. Kummatkin olisivat ansainneet vielä yhden cupin kotipelin. Lisäksi harmitus kasvaa, mikäli seuraavan kierroksen arvonnassa Jaro saa kotiinsa HJK:n, mutta tuskaa helpottaa, jos arpa heittääkin Jarolle vieraspelin Lappeenrantaan. 
Sarja-avaus häämöttää!
Lauantaina 28.4. alkaa sarja ja vastaan asettuu Karihaaran tekonurmella Kokkolan KPV. Kumpikin pelasi vielä viime kaudella Ykkösessä, joten aloitus on mielenkiintoinen ja varmasti kova. Fokusta on jo nyt alettu siirtämään kohti kauden avausta. Pääsiäisenä huilitaan muutama päivä, mutta jo maanantaina palataan sorvin ääreen: Body Center ja 75 minuutin vauhdikas spinning+kunnon venyttelyt päälle odottaa, tätä pelaajat odottavatkin jo kieli pitkällä. Muuten treenataan ihan normaalisti. Pallotreenit kylläkin siirrytään pitämään heti kun se on mahdollista Karihaaran tekonurmelle. Lisäksi pelataan vielä kaksi treenimatsia ennen sarja-avausta. Keskiviikkona 11.4. asettuu Rovaniemellä vastaan RoPS. Kenraali ennen sarjan alkua pelataan Karihaaran tekonurmella lauantaina 21.4. klo 15.00 ja vastaan asettuu kivenkova AC Oulu.
Niin johtokunta kuin pelaajatkin ovat asettaneet tavoitteeksi nousun Ykköseen. Menestys ennen työtä ei tule vastaan kuin sanakirjassa. Joten tavoitteen saavuttamiseksi on tehty määrätietoisesti työtä, niin johtokunnan kuin pelaajienkin osalta. Tavoite on mielestäni ihan realistinen ja toteutettavissa. Pelit ratkeavat monesti pieniin virheisiin. Toivottavasti ne virheet ei satu meille, vaan vastustajille. Samoin toivomuslistalla on, että vältyttäisiin loukkaantumisilta. Yksittäiset loukkaantumiset kyllä kestetään, mutta jos tulee loukkaantumissuma, niin se saattaa tuottaa ongelmia.
Joukkueen menestystä edesauttaa varmasti, mikäli joukkue saa koko kauden hyvää positiivista ja kannustavaa tukea kannattajiltaan. Pitkässä sarjassa joukkueelle tulee mahdollisesti heikkojakin hetkiä ja juuri näissä hetkissä oikeanlainen tuki ja kannustus avittaa joukkuetta nousemaan nopeammin jaloilleen sekä mahdollistaa paremmin asetetun tavoitteen saavuttamisen.
Sanotaan, että kotikentästä on peleissä kotijoukkueelle etua ja se pitääkin varmasti osittain paikkaansa. Todellisuudessa tämä etu realisoituu vasta ns. kahdentenatoista pelaajana, mikäli kotikatsomo on kotijoukkueen takana ja antaa sille vilpittömän tukensa ja kannatuksensa, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Jokaisen kannattajan kannustus on yhtä tärkeää ja arvokasta.
Toivomuslistalla olisi vielä yksi juttu, ei sen enempää kuin positiivisella energialla ja hyvällä kannustavalla asenteella varustettu ”rumpuryhmä” kasaan ja kentän laidalle edesauttamaan kannustamista ja toiminnallaan auttamaan meitä kohti yhteisesti asetetun tavoitteen saavuttamista.
Voitetaan ja hävitään pelit yhtenäisenä rintamana!
Palloiluterveisin
Hiski
Junkohalli kuvat:Teemu Kvist, Christian&Joey lentokentällä: Antti Pasanen, Hiski: Pentti Vuosaari (Pohjolan Sanomat)