207 virallista sarja-ottelua olen seurassa pelannut. Ottelut ovat kertyneet kymmenen kauden ajalta. Kaudet 2003 ja 2007 ovat seurahistorian muistorikkaimmat.
Kaudella 2003 olimme pohjoislohkon ylivoimaisesti paras joukkue. Seuraavaan; Teerijärven urheiluseuraan jäi 16:ta pisteen kaula. Savolaisen Essi paukutti yli 20 kaappia, ja vei tikkipokerissa meidän junnujen rahat. Piiparisen Mika (Piippu) ei muistaakseni vienyt kortissa pelin peliä.
Nousukarsinnat 2003 alkoivat Tampereella TPV:n vieraana voitokkaasti, ja kotona oli helppo laittaa tämä ottelusarja pakettiin. Tästä matka jatkui Ahvenanmaalle Ruotsiin, ja vastaan asettui IFK. Voin rehellisesti sanoa, että en vielä tänä päivänäkään ole ollut sellaisessa pyörityksessä kuin siinä pelissä. Saimme koskea palloon ne kaksi kertaa, kun aloitimme vastustajan maalin jälkeen keskiympyrästä. Mäxä pelasi Wiklöf Holding areenalla aivan uskomattoman pelin. Tuon pelin jälkeen kotimatka oli päättymätön, vaikka Huikarin Mika sitä yrittikin piristää.
Seuraavana lauantaina syksyisellä Sauvosaaren takakentällä meininki oli päinvastainen. PS Kemi vei ja IFK vikisi. Kahden maalin takaa-ajo päättyi puolen tunnin pelin jälkeen, minkä jälkeen peli alkoi käytännössä alusta. Loppu 60-minuuttinen oli trilleri, joka olisi voinut päättyä miten tahansa.
Edettiin jatkoajalle, jonka aiheuttamat haavat alkavat, jo nyt, pikku hiljaa arpeutua. Ajassa 112 minuuttia, kun ”ykstoista” jatkoi tuulennopean vasemman linkin läpi, nostaen hallitun tsipin yli maalivahdin (kaiman selän taakse) vasempaan takapeltiin, tunne oli mahtava. Nousu oli kivikon murteella ilmaistuna saletissa.
Krampit olivat vaivanneet joukkuettamme jo ennen jatkoaikaa. Ukkoja venytettiin toinen toisensa jälkeen. Heti 3-0 maalin jälkeen molemmat pohkeeni menivät kramppiin. Maalia juhlittiin kentän päädyssä joukkueemme lääkärin Pekka Ruuskasen kanssa. Vähän aikaa toivuttuani yritin palata kentälle, mutta suonenveto iski jälleen, ja jouduin palamaan ruohon juuri tasolle. Ruuskanen rauhoitteli: ”Ei tässä mitään, tämä on jo voitettu tämä peli”. Niinpä niin, kurkistelin City Sportin mainoskyltin takaa, kuinka järkyttävän härdellin jälkeen pallo painuu rysään, ja 3-1! Se oli muuten sen kaverin kauden ensimmäinen, viimeinen ja ainoa osuma. Uskallan väittää, että Maarianhaminan historian tärkein maali.
Vastustajan maalin jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että pilkuilleko tämä meni. Varmuutta ei asiasta tainnut olla edes tuomarilla. Siinä sitten ”h-moilasena” jahkattiin matsi loppuun. Päätösvihellys ja IFK juhlii, mitä tapahtui. Jatkoajalla oli tuolloin vielä voimassa vierasmaalisääntö, joka kylläkin poistui myös Suomesta tämän matsin jälkeen. Jälkeenpäin Palloliiton sivuja selailemalla huomasimme, että ei olisi ollut vääryys viedä matsi loppuun rankkareillakaan, sillä sivuilla oli säännöissä kahta eri linjaa. Tuomarille oli jätetty sävellysmahdollisuus, kai! Asian tiimoilta taidettiin kääntää jokainen käännettävissä oleva kivi, jonka seurauksena myös Palloliiton sivuja päivitettiin. Tässä kohtaa haluankin liputtaa Hannu Tihisen valintaa Palloliiton johtoon. Johtohommatkin vaativat pelisilmää!
Pakko vielä palata tähän kauteen 2003, sillä se on jättänyt muistinsyövereihin ison jäljen. Yksi lausahdus tämän sensaatiopelin jälkeen on jäänyt elämään. Joka jätkä oli pelin jälkeen ihan puhki ja kaikkia ketutti. Ilmassa oli sellainen tunnelma, että jos katseet voisivat tappaa. Nopean tilanneälyn omaava ruuttilainen oikea linkki päättää lopettaa hiljaisuuden ja toteaa kuuluvalla äänellä, että: ”vitsit, olisin ehkä kerennyt siihen palloon, jos olisin liukunut”. Tässä vaiheessa puna nousee entisestään osuuskaupan väellä. Onko Hapalta odotettavissa jotain vastaavaa kuin veljeltään?
Kausi 2007 muutin perheeni kanssa Kokkolaan. Kokkolaan oli helppo kotiutua, sillä se ei poikkea merenrantakaupunkina juuri Kemistä. Pieni, idyllinen rantaruottalainen kaupunki, jossa oman mausteensa jalkapallopiireihin tuo kylän kaksikielisyys. GBK:n ja KPV:n välinen kitka on suurempi kuin meidän oma valtataistelu täällä. Olimme verivihollisia, ja kohtaamiset vetivät aina katsomot täyteen. Pitempään ja kestävämpää jatkumoon tämäkään kinaaminen ei ole vielä johtanut.
Vaikka Kokkolassa viihdyinkin, ja pelitkin sujuivat ihan sutjakkaasti, vilkuilin koko ajan mitä Kemissä tapahtuu. Sarjan kärjessä keikkuva palloseura alkoi vetää kokoajan enemmän puoleensa, ja kaikki Kokkolan lähialueella pelattavat PS Kemin vieraspelit kävin katsomassa. KPV:n kausi oli elokuussa taputeltu. Vaaraa tippumiseen ei ollut, ja sijat kymmenen ja jotakin, ei jaksanut kiinnostaa, koska kotikaupungissa tapahtui. Kemi pelasi noususta. Hyppäsin maitojunaan ja palasin Kemiin gloryhuntterina. 
Kiidoksia! Nousumme varmistui siinä vaiheessa, kun pikku-Hiski iski pallon nuottaan pelikellon näyttäessä täyttä aikaa Kuopion kaimaseuraa vastaan. Tuo maali on joskus jopa kyseenalaistettu paitsiomaaliksi. Totuus löytynee tähän vastaukseen Kukon tiskiltä.
Palaan takaisin tälle vuosikymmenelle. Muutama kuukausi takaperin sain päävalmentajaltamme Juhani Himangalta yllättävän pyynnön ryhtyä joukkueemme kapteeniksi. Tiedän, että olin hoitanut siihen asti treenihommat mallikkaasti, mutta silti pyyntö tuli puskista. Kaikkia auktoriteetteja vastustava hulttio, joutuisi nyt vetovastuuseen. Sopeutuminen uuteen rooliin vie aikansa, ja uskonkin, että monet vanhat pelikaverit hierovat vielä pitkään silmiään. No aivan sama, vedetään homma täysillä. Sen verran valinta kuitenkin kihahti päähän, että kotonakin minua kutsutaan herra kapteeniksi.
Tämä kausi on alusta asti vedetty pienellä ringillä. Jokaista koneen osaa on tarvittu, ja tullaan tarvitsemaan. Treeneissä on pienestä ringistä huolimatta ollut tekemisen meininki positiivisen hengen kautta. Treeniohjelmaan uutena lisänä on tullut spinniki ja pumppi.
Ensimmäisille tunneille hävetti kipitellä tiukat pyöräilyhousut jalassa, kun salin raavaat punttihirmut hihittelivät ympärillä. Tämän on kuitenkin kestänyt, kun on huomannut miten tehokasta treeniä se on ollut. Treeneissä on mahdoton edes höllätä meidän vetäjän Venlan pitäen siitä huolen. Ja mistä lähtien pyöräily on ollut naisten hommaa?
Treenipelit ovat sujuneet hyvin. Olemme pelanneet tuloksellista ja välillä jopa erittäinkin näyttävää peliä. Vaikka loukkaantumisia on ollut, tilalle on löytynyt paikkansa hyvin täyttävä ukko. Cupin voitot Ropsista ja Jarosta osoittavat joukkueemme iskukyvyn, tosin Jaro jatkaa cupissa isomman oikeudella.
Nämä ovat kuitenkin treenipelejä, eikä yhtään nököä ole vielä plakkarissa. Kevään pelit tullaan ratkaisemaan hyvin pitkälle asenteella. Kentät ovat pitkään huonossa kunnossa, tuulee ja sataa vettä. Pisteet on revittävä työnteolla. Kuitenkin, kun keskikesä koittaa uskon, että pelimme alkaa hivelemään taitofutista arvostavan katsojankin silmää (lue Seppo Hosio). Siitä tulevat pitämään huolta uudet vahvistuksemme, jotka kaikki ovat lupaavia pelimiehiä. Pojat ovat sopeutuneet joukkueeseen enemmän kuin hyvin. Henkilökohtaisesti odotan vielä hyvän ystäväni ” Ari Karjielan” signausta, jonka olisi pitänyt syntyä Italiaan.
Hyvistä ystävistäni nostan esiin PS Kemi-ikonin Matti Palosaaren. Mies on tehnyt pelikavereihinsa nöyryydellään ja vaatimattomuudellaan sellaisen vaikutuksen, että Sauvosaaren pyhätön pukuhuoneessa tulee olemaan aina yksi paikka vapaana siellä vasemmassa takanurkassa, vähän siellä sivummalla, mattimaiseen tapaan.
PS Kemi järjestää kesällä kolmetoista kotipeliä, joissa keskiarvo tulee pyörimään 600-700 katsojan lukumäärissä. Ei taida mikään järjestö yltää näihin lukuihin Kemissä. Meillä on Suomen yksi viihtyisimmästä kotikentistä kaupungin ytimessä, meren ja uuden sataman läheisyydessä. Tapahtumien lisäarvoa ja viihtyvyyttä nostaisi uudet katetut katsomot. Viikonloppuna startataan, KPV nurin!
terveisin: kymppi
hey what is your fb page